Day 13: Sarajevo

Ravisteltiin rähmät silmistä ja verhoiltiin jäykät jäsenemme erinäisillä yhteen nokkelasti solmituilla kankaan kappalailla ja navigoitiin aamun ensiaterialle majoituspalvelumme aulan aamiaisbaariin. Tarjolla oli egua, pullaa ja maksamakkaraa, juustoa ja jopa kurkkua, tomanttia sekä paprikaa sekä jenkkitorspojen aivotonta hölötystä. Kahvi maistui siltä kuin papuja olisi hillottu ankaran hikisissä olosuhteissa paikallisen juopon kakkakolossa kymmeniä vuosia. Myöhemmin kävi ilmi, että sellaista Bosnian sumppi on ja valmistusmetodi lienee juuri edellä kuvatunlainen. Kandee pysyä pressossa. Kysyttiin taas pyyhkeitä, mutta respan v-maista henkilökuntaa ei asia voisi edelleenkään vähempää kiinnostaa. Eikä tässä läävässä edes netti toimi.

Jätettiin kamat luggageroomiin ja paineltiin alas tutkimaan muita majoitusvaihtoehtoja. Tonttimme turkkilaisessa vanhassa kaupungissa elikkäs Baščarsijassa pitää sisällään monimuotoisen skaalan hyviä ja huonoja majoitteita, mutta meitäpä onnisti kyselykierroksen ensimetreillä kun törmäsimme maanmainioon hotelli ETN:n. Luupatkaa lisäinfoa vaikka hotellin nettisivuilta. Hinta tuplahuoneesta on 50€ / yö, ilmastointi pelaa ja kaikki on siistiä, toimivaa, ystävällistä, pyyhkeet on, vessa ja suihkun kaivo vetää ja sijainti on erinomainen omatoimimatkailijalle. Varattiin siis oitis huone ja paineltiin aamusumpeille jokirantaan asiaa juhlistamaan.

Sumpittelun jälkeen alkoi Arton silmiä siristää, kun se ruoja hukkasi meikän suulglaasöögonit jonnekkinpäin juliaanisia alppeja. Aurinkolasiostoksille paineltiin vanhasta kaupungista länteen sijaitsevalle isolle ostoskeskukselle, josta löytyi myös matkamasan paras kaveri, eli erittäin siisti käymälä. Huhhuh ja polaroidia silmän eteen.

Sakkoja tulee, mutta rahaa on.

Napattiin sumpit vielä ennen selkäkioskien hakua murhamäeltä, ja vietiin ne oitis mahtavaan ja edellistä halvempaan majoitteeseemme. Välikuolema viileässä huoneessa teki eetua ja sitten lähdettiinkin ajamaan kolmosen sporalla turrelenkkiä. Ennen raitsikkaan hyppyä nautimme lautaselliset nauta-corbaa, eli paikallista ehtaa soppaa. Hyvää oli, nam. Rehellisinä miehinä ostimme kolisevaan denan kuljettimeen ihan rehelliset matkaliput kuljettajalta. Ei kuitenkaan hiffattu heti, että ne pitää leimatakin. Ja nalkkiinhan me tästä jäätiin, heti seuraavalla pyssällä smurffit nousi kyytiin. Sakkoa 26,60 markkaa per nuppi. Eli 13 egeä ja roskat päälle. Opitaanpahan olemaan.

Hollywood swingin'

Vajaan kolmen vartin viivasuora reitti päätepyssälle pitää sisällään näköalojensa puolesta seuraavaa: Betonia. Likaista betonia. Rikkinäistä betonia. Uusia tiiliskiviä integroituna vanhaan betoniin. Peililasia likaisen vanhan betonin edessä. Rakennustyömaita. Ostoskeskus. Lentokenttä. Paljon tyhjää em. asioiden välissä. Paikallinen kontula oli sitten todella natiivien paikka, ei ehkä huvittaisi seikkailla siellä pimeän tullen. Vedettiin kuitenkin pikku saitsari ja napattiin sitten yskänlääkepullot Sarajevsko Pivoa Caffe Arturissa. Paluumatka stadiin oli maisemiensa puolesta sama kuin tulo, mutta matkaseuraksi saatiin sporia suomessakin vitsaava juttutuulella oleva alkoholisti. Hiustyylini kirvoitti herralta melkoisen äärioikeistolaisvivahteisia solvauksia. Puukkoa naamaan.

Harrin nakki

Hypättiin pois seulaksi ammutulla parlamenttitalolla ja hämmästeltiin hetki sen tellinkejä. Välikuolema numeron kaksi sai lyhyen lopun, kun alkoi nälkä näivertää. Kruisailtiin hetki tiedon valtateillä ja päädyttiin lähistöllä sijaitsevaan cevabdzinica Dzenitaan. Pikkupaikka, hidas tarjoilu, mutta aivan SAAKELIN HYVÄÄ sapuskaa. Napattiin tarjoilijan suosituksesta sekoboltsilautanen jonka nimi oli jotainjotain Sahan. Sisältää neljää erilaista lihanyyttiä, useita siis kutakin, jotka lilluvat erinomaisessa lihaliemessä. Päälle hapankermaa ja paikallista pitaleipää kaveriksi. Ja kepua, tietty. Ennakko-oletuksesta poiketen ruoka ei ollut ensinkään tulista, vaan ja ainoastaan hyvin maustettua ja maukasta. Ihraosasto suosittelee Dzenitaa. Menkää sinne. Viihdetarjoilusta vastasi sadantuhannen kiinalaisen seurue, jotka toimivat välillä prikkareina ja välillä muuten vaan kohelsivat... good times.

Volvo Ocean Race.

Dinneriltä ruvettiin ramppaamaan terassibaareja läpi, ja Miimi nyt tarkkana, Arto katsoi siellä paikallisia naisia. Vanhakaupungin menon uinahtaessa haluttiin vielä johonkin vähän rentoutumaan tuopposten äärelle ja palattiin hotellille tonkimaan tietoa menomestoista interwepistä. Löydettiinkin Korner Pub, joka oli suhteellisen inhimillisen matkan päässä. Meno oli sielläkin jo hyytymään päin, mutta tuopposet ja tonni maapähkinöitä kuitenkin saatiin. Mestan pitäisi olla kuulemma alternativepoppoon ygösmesta, palvellen metallisteja, hophippareita ja muita vatipäitä yhtäläisellä intensitettillä. Tänä iltana oli kuitenkin itsesäälissä kierivien surullisten runkkareiden itkupop -iltamat. Paikalla yksi ryyppyremmi, riitelevä pariskunta, me ja blunttapäinen prikkari. Tummat kaljat huiviin ja trekki hotlalle. Pim, unten maille.