maanantai 12. heinäkuuta 2010

Day 11: Zagreb

Sheratonin seinät rytkyivät yöllisen allergisen megalokohtauksen tahtiin, silmät punottivat, nekku valui ja aivastutti niin saatanan tavalla. Onneksi Artoa ei pätkivä uni haitannut. Herääminen tapahtui siihen tahtiin, että ysin kieppeillä oltiin tien toisella puolella aamukahvilla. Pannahinen kun Sheratonin halpahuoneeseen ei aamukkipala ollenkaan kuulu. Sumpit kitusissa paineltiin pullapuodin kautta ruokakauppaan vesipulloja ostamaan ja sitten aloiteltiinkin päivän epistola, elikkäs sporamatkailua ison maailman tyyliin.

Stop. Hammertime. Koko kadun kaikki kyltit.

Käväistiin paikallisen taidehallin pihamaalla ihmettelemässä nähtävyytä, jota näkemättä Zagrebista ei saa kuulemma poistua. Paskainen ympyrätalo ei paljoa säväyttänyt, joten jatkettiin matkaa ostoskeskuksen vessatuokion jälkeen seuraavalla sporalla jonnekkin päin. Rundattiin stadia ristiin rastiin ja poistettiin juna-assalta liput Sarajevon kaupunkiin.

Zagrebin kansalliselukka?

Sitten skujattiin toiselle puolelle jokea katsomaan neukkumallin betonibunkkereita, joissa pääosa kaupungin väestä ilmeisesti asustaa. Briljantit ilmastoidut sporat näyttivät meille vielä linja-autoaseman ja sitten olikin auka suunnata pikku välikuolemalle Sheratonin lakanoihin. Ennen tupluuria mussutettiin Karijola-pizzerian maanmainiot ravintoympyrät. Soijamittari pärähti kuitenkin punertavalta alueelta kriittisille rajoille tujujen pizzan päällä lojuneiden chilien johdosta.

Mainontaa slobomalliin

Rasvapaakut mahassa innostuttiin tutimaan oikein urakalla ja kello löi jo kuusi, ennenkuin lapset heräsivät. Toistettiin aamun sumppistrategia ja skoutattiin samalla reitti huomisaamun siirtymää varten. Iltaa siirryttiin viettämään Gornji Gradin viihtyisään kuppilamiljööseen. Muutamat Panit ja Uzojskat myöhemmin paineltiin takaisin hotlalle aamun strategiaa hieromaan. Juna Bosniaan ja Hertzegovinaan lähtee ennen aamuyhdeksää. Tuitui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti