Day 9: Tolmin

Huhhei ja ylös punkasta. Normaalia aikaisempi herätys johtuu osin siitä, että emme ole vielä hikoilleet tarpeeksi.

Kuuden danin vuorikauriita kun olemme, haikkaisimme kevyen juguaamiaisen jälkeen Tolminin pullapuotiin pizzasämpylöitä ostamaan ja siitä sitten paikalliselle näköalakukkulallle, jonka nimi on Kozlov Rob. Kukkulan huipulla on mellevä linnoitus ja koko roska on toiminut ekan maailman sodan melskeissä saksan ja Italian välisten kamppailujen näyttämönä. Rinteeltä löytyikin bunkkeria ja luolastoa piileksimistarpeisiin.

Tsubu mallia hunni, syöpyneenä kallioon

Korkeutta merenpinnasta kummulla on 475 metriä ja Tolminin kylän tasoltakin 250 metriä. Patikkareissulle kertyi kipuamista yhteensä 600 metriä, mittaa 11 kilometriä, keskinopeudella 3,3 km tunnissa. Ihan ok, kun ottaa huomioon 34 asteen paahteen ja tuulen, jota ei ollut. Paidat läpimärkinä päästiin huipulle ja näkymät olivat joka pisaran arvoiset. Nautittiin ihanat eväämme ranskalaisten kanssa samalla piknik-pöydällä. Antautuja-apinat tosin nauttivat pähkinöitä ja energiapatukoita. Linnoitus oli selkeästi aikaisempaa tuotantoa kuin eka maailmansota ja olikin jonkun verran melskeissä kärsinyt. Jännityksen hetkiä koettiin sillalla, jonka painorajoitus neliömetriä kohden on 70 kg...

Kozlov Rob: Taukopaikan maisemat

Linnakkeelta lasketeltiin alas melkoista kyytiä ja paineltiin samaan hikeen takaisin kotkan pesään hikoilemaan. Majoitteellemme on muuten kylästä nousua 60 metriä, helvetin jyrkkää polkua pitkin. Lepäiltiin tovi ja paineltiin sitten vikaa festaros-päivää viettämään. Ajoitettiin saapuminnen suoraan Exoduksen keikalle.

Exodus.

Armoton aurinko pisti todella parastaan ja kuumuus vaati muutamatkin töppöset kylmää kaljaa. Exoduksen pojat saivat helteisen yleisön melko hyvin messiin ja Circle Pittiä ja Wall of Deathiakin nähtiin. Solvauksia saivat rinteen varjopaikoilla lepäilevät nu-metal-homot. Jäähdyttely jokirannassa antoi mukavasti lisävoimia ja mentiin katsomaan Finntrollia. Lunastettiin kiparilta olutta viimeistä kuponkia myöden ja istuskeltiin keikan puoliväliin asti. Festariväsy alkoi painaa päälle, joten feidattiin Boka-sedän taksiasemalle kyytejä varailemaan. Ensin tsekattiin kuitenkin Ernest Kemperlen panolato myös sisältä.

Ernest Kemperlen hyväksymä rakkauden talo

Kylän ainoaan taksiin ei huomiselle enää juna-asemakyytiä järjestynyt joten päätettiin antaa homman mennä omalla painollaa, eli munkilla. Boka-sedän rattaat veivät meidät kuitenkin rinnettä ylös ja pakkailemaan, siivoilemaan ja tutimaan.

Iltaisia maisemia kotimatkan varrelta