Juna saapui ajallaan, lähti vähän myöhässä ja oli lähes tyhjä. Aika kului mukavasti Yatzy-noppien, mp3-soittimien ja Jo Nesbon parissa. Hyttikaveriksi osunut herra blokkasi jaloillaan muuta istumaan pyrkineet slobot, joten saatiin matkustella aika rauhassa. Pikapuoliin saavuttiinkin rajalle, esiteltiin dokumentit ja ja kaikki oli mukavaa ja sujuvaa. Päivä oli melkoisen kuuma, mutta junan jyskyttäessä vanhaa ystäväänvä raidetta eteenpäin, ei hädän päivää ollut.
Tunnin verran rajalta eteenpäin raiteitten pahin vihamies, aurinko, teki tepposet nimeltään lämpölaajeneminen. Juna pysähtyi ja kyselemällä saatiin tietää että kuumus on vääntänyt edessä olevan radan aivan soiroksi. Heikolla saksalla pummattiin kioskilta kaljaa, ja saatiinkiin ilmaismaistiaiset serbikaljaa mukavalta herrasmieheltä. Juna seisoi asemalla miltei kolme timmaa ja oli luonnollisesti myöhässä vähintään saman verran. Yhdeksän tunnin raidetrekki venyi melkein yhteentoista tuntiin ja loppumatkaksi hyttiin tunki muutama vanhus, jotka eivät hymyilleet koko matkan aikana kertaakaan. Liekö jatsi syntiä näillä main?
Kolme tuntia paikallaan ja ilmainen kepu.Perille päästiin ja junasta poistuttiin hyvässä järjestyksessä. Sarajevon juna-asema on iljettävä loukko, jossa turrea kusetetaan ja narkkarit metsästävät herskaa silmämuniinsa. Steissin vieressä olevien "pahanhajuisten talojen" viereltä kysyttiin reittiä ja mukavat mimmit ohjasivatkin meidät oikealle polulle kohti keskustaa. Pikapuoliin epämiellyttävyys hälveni ja vaihtui todella kivaksi ja eläväiseksi kaupungin keskustaksi. Nostettiin paikallisia markkoja, ostettiin kartta ja juotiin kylmät kaljat. Hortoiltiin hetki ja kyllä tuorein yösijammekin sijaitsee murhamäen huipulla.
Hotel Hayat: Julman mäkimaaston huipulla sijaitseva suht uusi läävä. Pikku säädön jälkeen saatiin huoneen 704 nykelit ja todettiin, ettei luvattua ilmastointia tai edes kunnon pyyhkeitä ollut. Parveke oli, mutta sen lattian ja katon välinen tila oli noin metrin korkuinen, eli parvekkeella tunnelmasta voi nauttia ainoastaan makuuasennossa ja silloinkin tämmöisten tynnyrimahojen navat raapii rappausta. Kysyttiin respasta viisi kertaa kunnon pyyhkeitä ja saatiin vastineeksi ympäripyöreitä olankohautuksia että kysykää siivoojilta. Just.
Sarajevon/Hakaniemen setä.Ei jaksettu enää mestoja vaihtaa, joten pyyhittiin hiet postimerkin kokoisiin käsipyyhkeisiin ja paineltiin keskustaan kaljoittelemaan. Pikkuputeleita oivallista Sarajevsko Pivoa tuli juotua muutamakin, todella mukavissa terassitunnelmissa. Murhamäki ylös ja weirdohotelliin nukkumaan. Raskas ja pitkä reissupäivä...huomenna lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti