Day 15: Sarajevo - Dubrovnik

Yönunet jäivät sattuneestä syystä omaan makuuni muutaman tunnin liian lyhyiksi, mutta käytiin vetäisemässä aamiaspullat, paineltiin Baskarcijan toreille ja turuille aamukahveille. Aukealla olikin jo täysi rähinä päällä aamuseiskalta ja friikit olivat tulleet koloistaan samaan kahvilaan. Hörästiin kahvit lärviin ja poistettiin leipomosta rautaisannos nakkipiiloja evääksi bussiin.

Olympiakuumetta Sarajevon malliin

Tsekkauduttiin ulos ihanasti ilmastoidusta ja hyvillä sängyillä varustetusta hotelli Etn:istä ja skujattiin sporalla steissille. Ei muuta kuin kiskat linkkuun ja äijät rattaille. Paikallisissa busseissa on paikkaliput, mutta meidän paikoillamme luonnollisesti istui joku saakelin kalkkunanaamainen mulkoileva eukonrähjä, joka ei liikkunut sijoiltaan. Ei tämä alkumatkasta haitannut, koska bussi oli lähes tyhjä. Emännän karski kumppani omasi aidot "Sport" -merkkiset aurinkolasit, joten paikallisista massipäälliköistä ja huumelordeista lienee kyse. Pellet kantoivat runsaita matkatavaroitansa kabiinissa, koska tavaratilan käytöstä joutuu maksamaan nimellisen kolikon. Onneksi dösä lähti ajallaan ja saatiin nautiskella upeista maisemista useampikin tunti.

Mersujen hautumaa, somewhere in Bosnia

Perinteisestä kekkissekoilusta saatiin hajut jo puolentoista tunnin ajon jälkeen, kun linaj-auton kuljettaja ja kuljettaja 2 kokivat olevansa tauon tarpeessa. Hommat lyötiin seis hetkeksi ja kuljettajat painelivat kahville puoleksi tunniksi. Toki matkustajatkin saivat pisutella ja kahvitella, mutta hieman ylimitoitettu paussi, kun ottaa huomioon, että seuraavaan viiteen tuntiin ei bussista poistuttu, paitsi Mostarissa, jossa kyytiin otettiin iso iso iso kasa jenkkisamsonautteja ja sitten dösä olikin täynnä. Niin täynnä, että hapankainaloisen varakuljettajan armpit-aromeista päästiin nauttimaan oikein lähietäisyydeltä, kun heppu joutui seisoskelemaan käytävässä. Bosnia & Hertzegovinan ja Kroatian rajat ylitettiin muutamaan kertaan, onneksi kuitenkin, siten että vain toisella rajalla täytyi pitää ns. täydet passisulkeiset.

Dubrovnikin silta



Kusihädän kasvaessa eeppisiin lukemiin saavuttiin vihdoin Dubrovnikin busa-assalle, jossa alkoikin apartma-haukkojen väistely. Todettiin aseman vessan olevan melkolailla maksullinen joten Juostiin tien yli kahvilaan, mutta Lari ja poikien hommaaman majoituksen emäntä keskeyttivät touhun ja jouduttiin pakkautumaan rakkoinemme rouvan kaksioviseen pooloon. Vaihteita autosta löytyy kaksi. Pisut saatiin heitettyä onneksi heti kämpille saavuttaessa. Pestyillä käsillä morjenstettiin myöskin kartturi-Pekkaa ja istuskeltii tovi jos toinenkin majapaikan pihamaalla pizzaa mussuttaen ja ozuskoa imuroiden. Mestana eukon pitämä huoneisto ei ollut paskanhäävi, liikaa yksityistä tavaraa, roskaa ja paskaa joka paikassa. Larin ja Pekan huone oli suhteellisen siivo, mutta itse majoittamamme kellari oli sieltä majoitteiden skaalan skeidammasta päästä. Hintakaan ei ollut mitenkään erityisen halpa. Ei kuitenkaan välitetty liikaa tästä, vaan suksittiin paikalliseen kapakkaan vetämään huurteiset.

Dubrovnikin mungis

Välipötköttelyn jälkeen suihkuteltiin veistosmaiset vartalot putipuhtaiksi ja dallailtiin eri hyvää reittiä vanhaan kaupunkiin, vikakäännös johti melkosien murhamäen turhaan kiipeilyyn. Soijaa tuli kuin öljyä meksikonlahteen, eikä hikiyhtiöllä ole mitään keinoja estää sitä. Linnake kuitenkin löydettiin ja voi kauhistuksen kalmaiset kasvot miten hirveä määrä turisteja. Ei meidän mesta ollenkaan. Kaunista kyllä, mutta aargh. Käytiin Turre-infossa, tai pikemminkin Lari kävi, me muut mentiin sikamaisen kalliille tuopposille. Veneyhteydet selvisivät Larin työn tuloksena ja päädyttiin huomenna painamaan Korculan saarelle. Vedettiin vielä turredinneri vanhassa kaupungissa, yksi digestiivi sen ulkopuolella ja sitten huristeltiinkin nelosen bussilla takaisin majapaikkaan.

Iltatoilailuja