Day 5: Tolmin

Jaaha, synkronoitu herätyskello on näemmän rikkoutunut, sen verran eri aikoihin herrat ryömivät pesistään. Alppimajamme aamutoimiin kuului melkoisen mojovien aamiasmässyjen kokkaus leipägrillin ja munamestari Salon johdolla. Etevät leiviskät turvassa ruvettiin ihmettelemään sherlokkihatut päässä eteiseen ilmestyneen veden alkulähdettä. Yksi teoria on se, että Artolle luojan suomasta komeasta ulkomuodosta kateellinen naapuri on yöllä murtautunut eteiseen ja kastellut arton molempien kenkäparien toiset kengät. Toinen teoria on sateen syöksyminen sisään oven raosta ja hyppääminen arton kenkään. Mysteeri.

Kotipihan maisemia

Vaikkulin jäädessä vielä oikomaan ruotoaan kotkanpesän lavereille, suunnattiin Perden kanssa Tolminiin aikaa tappamaan. Saatiin ostettua dösälippu Pertun kotiinpaluuta varten ja Jiikulle uusi otsalamppu. Lamppukaupasta poistuessa alkoikin tulla ripsoen vettä, jota paettiin Artsin valkkaamalle terdelle. Terassalla nauraa räkätettiin pariin otteeseen, kun huonon paikan pressun alta saaneet kastuivat läpimäriksi, sitten taivaallinen kraana aukesi isolla kädellä ja itsekin siirryttiin sisätiloihin olutlaseja tuijottelemaan. Internetistä katsottiin sääkarttoja, juna-aikatauluja ja muita juttuja, ja kuin seinään sade tyssäsi ja arska aurinkohan se tuli taas esille. Ei muuta kuin festareille.

Arto ja asiakas, jolta saadaan nimi kuittiin

Päälavapäivä, ei voi muuta sanoa. Samoilla tonteilla tsekkailtiin Crowbar, Nevermore, Six Feet Under, ripaus Cannibal Corpsea ja sitten Soulfy, joka oli aika helevetin hyvä. Muutkin orkat rokkasi sukat pois jaloista, mutta mörinän määrä oli ehkä itselle hieman tapissa. Kyllä laulusta selvää pitää saada. Normaalin hyörinän ja festariurpoilun lisäksi katsottiin vähän jalitsupalloa ja kannustettiin eurooppalaista joukkuetta. Kumma kyllä ei tuntunut kovin pahalta katsoa pallon potkintaa. Olenko ollut lajille liian ankara? Ehkä, mutta on se silti melkoista operettia. No enihuu, hollanti voitti ja u-r-gay ei. Jippii ja silleen.

Päälava

Korpiklaani jäi katsomatta ja otsalamput tuikkien palailtiin Tolminin sentteriin taksia tilailemaan. Parissakymmenessä minuutissa ukko tulikin hakemaan ja saatiin sanoa murhamäelle viiden euron hintainen haist home. Öitä, huomenna Overkilliä ja kukaties mitä.