Day 17: Korčula

Auringon kiivetessä lakipisteeseensä ja porottaessa kuumimmin pupelsimme hieman aamiasta tulikuumassa apartmassamme ja pohdimme päivän aktiviteetteja. Vanha kaupunki ja sen tarjonta oli tullut jo selväksi, eikä kortsula ole mikään megapolis, joten liikkeelle oli jollakin menopelillä päästävä. Pohdittiin skoottereita, muttei kyyhkyläisten ajokorttitilanteessa ole kehumista, eikä tämmöisiä läskejä voi kaksi päällä mopoilla muutakuin liekehtien rotkoon. Skootterit ja fillarit olis ollut tylsää mopoille ja rankkaa fillareille, pelkät fillarit neljänkympin paahteessa ja mäkimaastossa puten murhaa. Moottorivene olis ollut kliffa, mutta kippari-arskan kansainavälinen huvipursien kyöräyslisenssi oli ummehtunut veneseurajäsenyyden sitä mukaa kun purjehduskengät ja valkoiset neuleet saivat raivata tilaa mustilta heviteepaidoilta.

Koppiautoilu ei myöskään kiinnostanut, joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin convertiblen cabriolet-avoauton vuokraus. Menopeliksi lukittui jonkun random vuokraamon Peugeot 307 CC, vaikka tarjolla olisi ollut myös elähtäneitä Fiat Puntoja. Aluksi pelättiin, ettei takamatkustajat oikei n mahdu kyytiin mukavasti, mutta penkkejä adjusteeraamalla saatiin nyrkki-arto ja saara mahtumaan lokoisasti takapenkille. Lari otti kartturin paikan ja rattimasana häärin mä. Peugeot-omistajana arttu antoi vielä larille viimehetken neuvot penkin säädöstä ja sitten päästiinkin baanalle.

Antti käskee, pösö tottelee

Aluksi skujattiin läheistä uimarantaa ihmettelemään ja ihan kelpo pikkubiitsihän se olikin. Vanhana merisiilinä arto pisti pään rantabaarissa pivoon ja muut merijellonat pärskivät meren syleilyssä. Vilvoitteluhetken jälkeen irrotettiin hiki taas peugeotin lastauspuuhissa. Kokka käännettiin kohti Vela Lucaa, joka sijaitsee palttiarallaa puolensadan kilsan päässä saaren pääkaupungista. Matkalla nautittiin tukkiin ja nahkakuulaan tuivertavasta tuulesta, mukavista maisemista ja avoautoilun hurmasta. Saaren tiet ovat pääosin tuliuudet ja mukavan mutkaiset ja liikenne erittäin vähäistä, joten kruisailu on pääteillä helppoa ja kivaa.

Takapenkin Archibald

Vela Lucassa purkauduttiin kieseiltä ja rynnittiin sumpittelemaan läheiseen kaffilaan. Kylänä mesta on piirun pienempi, halvempi ja vähäturistisempi kuin Kortsula Town, mutta ei Vela Luca nähtävyyksillään pröystäile ja koko saari onkin kätevintä tukia jollain kulkuvälineellä. Sumppien aikana hiottiin reitit kohdilleen, kerrottiin nasevia kaskuja ja oltiin muutenkin kosmopoliittisia maailmanmatkaajia. Espresson viime tipat kun saatiin huiviin ja eritteet pönttöön, laskettiin kuomu alas, laitettiin punaa huuliin,päästettiin tukka auki ja pöräytettiin takaisin straadalle.

Kruisailtiin läpi pikkukylä toisensa perään, vedettiin välispagetit ja salaatit ja kävivätpä rakastavaiset pikapulahduksella yhdellä pikkurannalla, heviduon piereskellessä rannalla. Rannan ainoat asiakkaat, vanha pariskunta, varmasti arvostivat tätä. Tsimmarit kiesiiin ja bensiinitankin täyttöpuuhiin. Saaren itäpäässä on yksi bensa-asema, jossa kaksi mittaria on sijoitettu liikenneympyrään. Gasoliinovits-asema ruuhkautuu vuokra-autojen palautusaikaan (päivävuokra esim kello 09-20, 40-200€) herkästi, joten kannattaa olla tarkkana ajan kanssa, ettei joudu autostaan maksamaan ekstraa. Saatiin kuitenkin kakut tankkiin ja punainen pösö vuokraamon parkkipaikalle ajallaan. Eikä jouduttu maksamaan naarmuista, koska ne käytiin kamman kanssa läpi lähtiessä. Viime kesänä opittiin, että kekkis kusetta autohommissa herkästi, joten kotien pikku vuokra-ruusperit ottaa ne luupit laukkuun nyt jo.

Iltakalja omalla terdellä

Käytiin majalla välikaljoilla ja tultiin yhdessä tuumin siihen tulokseen, että internettiin on päästävä. Saaran jäädessä lukemaan kirjaansa, pojat riensivät bittikuola valuen kolmeksi vartiksi neppikahvilaan maifeissaamaan, hotlia varaamaan ja lauttareittejä setvimään. Pahimman nettinitkun talttuessa lari kipaisi zazan taas ryhmään ja sitten mentiinkin pizzalle. Melkoisten ränttyjen löytäessä mahalaukun alkoikin luppasta jo melko lailla, joten kiivettiin vielä norsunluutorniin iltakaljoille. Kapsäkit jiiriin ja unta kuulaan. Tai oikeastaan kuulaan tuli kyllä paineilmaporan tärinää muistuttavan piskuisen pöytätuulettimen hytkytys ja mekkala, joten unoset jäivät melko vähällä. Hikistä pyörimistä oli kuitenkin paljon!