Sovittuna aikana äijä tulikin Toyotallaan meitä noutamaan. Apartementin pitäjän mieskin änki mukaan reissuun ja täytyy todeta että äijän kainaloiden döllis oli todella raju. Pesukinnasta tahi deodoranttia ei ole niillä lakeuksilla nähty sitten buurisodan. Päästiin kuitenkin Most Na Socin steissille henkeä pidätellen, vaikka turvavyöt takapenkillä olivatkin kiellettyjä. Liput Jeseniceen on plakkarissa, siellä sitten kymmenen minsaa aikaa vaihtaa Zagrebin zugiin.
Most Na Socin ykköskonnariPaikallisille veturimiehille viikon festari vuorilla oli tuntematon asia, eikä junassa ollut lisävaunuja. Se tarkoitti sitä, että koko paska oli hattuhyllyjä myöten täynnä metallimörköjä. Saatiin paskat paikat osastojen välisestä vestibuulista vessan edestä. Vessassa ravasi vuorotellen laattaava ja ripuloiva pariskunta, jolla oli vaivaiset 20 tuntia reissua edessä. Pledissä lähijuna tyhjeni ja päästiin vartiksi istumaan ihan herrasväen penkeille. Jeceniceen saavuttiin ajallaan, onneksi.
Jecenicen antiikkinen postijunaLippukiskat oli Jesenicessa luonnollisesti kiinni ja kysymys "Which platform is the train to zagreb?" johti vastaukseen "Yes". Pluggattin steissin seinästä että kolme, ja lapanderi olikin ihan oikeassa. Juna oli myöhässä. Paikallisiin junamatkustustapoihin kuuluu, että kun saavutaan asemalle, nostetaan omat rojut kabiinista käytävään ja tullaan siihen koko perheen voimin pällistelemään. Parin voimakkaan suomalaiskirosanan voimalla eräskin läski siirtyi takaisin loossiinsa ja päästiin lopulta istumaan lungin kaljapapan seuraksi. Hyttiin tunki myös pari siivoa metallimiestä, jotka olivat mukanamme Ljubikseen asti. Heidän tilalleen tuli äiti ja tytär, sekä paikallinen humalainen öykkäri. Kovaäänisen deekun toilailuja saatiin todistaa sitten perille Zagrebiin asti. Harmi, että Perttu vei kaikki naamaan puukotus-puukot mennessään...
Zagrebissa käytiin heti pisulla, jutusteltiin turrekiskan ystävällisen hepun kanssa ja otettiin pirssi huokeaan sheratooni-hotellin keskustan laitamille. Taksirunkkari ukotti, kun ei vielä paikallisen valuutan arvoa hahmotettu. Naamaan puukotettavien listalle sekin mitsumies. Hotellin sijainnista voi antaa plussamiinuksen ja hinnasta helpon hymynaaman. Kynäiltiin rinkat peremmälle tupaan ja paineltiin metsästämään ja keräämään evästä.
Käppäiltiin keskustaan puolisen tuntia ja löydettiin ainoastaan mäkki. Ei jaksettu muuta etsiä, joten väännettiin Ronaldin pöperöt huiviin ja vaikeroitiin sitten itsemme alueelle jossa oli vaikka mitä ruokapaikkoja. Saatana. Komeita pytinkejä ja eloisaa baariskeneä hetkinen hämmästeltyämme istahdettiin katsomaan potkupallokisoja ja ruman joka suuntaan pyörivän äijän rasvaista takaraivoa ja sen rumaa rakkia. Piski sai dokata vettä likaisesta tuhkiksesta ja kuseskella baarikaluston päälle. Päivän puukkokisan voittaja numero kolme. Paria sumppia, fantaa ja kaljaa myöhemmin, eli ekan puoliajan kohdalla otettiin spora hotellille ja tsekkailtiin loput siellä. Melkoinen päivä. Huomenna taas uusia seikkailuja, nyt unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti