Day 2: Ljubljana

Herättiin synkronoidusti varttia vaille kahdeksan ja sen kummemmin asiaa päivittelemättä siirryttiin aamiaissalonkiin nauttimaan baislaria pahimpaan kurnintaan. Rasvamakkarat ja mölökahvit masussa lähdettii n painelemaan kohti Ljubiksen linna, jossa Ljubljanan perustaja Harry Ljubljana asusti vuosina 1234-1987. Tie vuorelle käy ihanalla modernilla funicular-lasikioskilla ja hintakin oli melkoisen nhuokea. Ylhäältä löpytyy varsin vähän nähtävää, joten shokeerattiin muita turreja hupsuilla glamheavy-poseerauksilla ja painuttiin paidat märkinä metsän siimeksessä kiemurtelevalle polulle.



Rinteen juuressa oli melkoisen mukavan oloinen tori, josta paikalliset ostivat mariachibändin tahtiiin vegeä, fruittia ja muuta shittiä. Napattiin vesipullot kiskalta ja bongattiin ehta automaatti, josta muutamalla kolikolla saa maarun täyteen suolakalaa. Paaahteessa ei teh nyt suolafisua mieli, joten jatkettiin käpyttelyä kaupallista keskustaa kohti. Matkalla pysähdyttiin pihiseville sumpeille ja nautittiinpa siinä hieman silmänruokaakin. Käytiin paikalliste n suosimassa henkkamaukassa testaamassa hupsuja hattuja, kesämiespaitoja ja paineltiin sitten apteekkiin ostamaan pertulle perskreemiä ja antille silmätippoja. Reissun varrella paikallisen mobiilioperaattorin mainosmisut tunkivat seuraan ja kilpailukuponkeihin tuhraistiin voittavat laput nimillä Eevertti Kekkuli, Hilma Junttari ja Jasu Hanska. Palkkioksi saatiin tyttökuva ja kolme flintturaa maukasta vodaa.



Tämän jälkeen palailtiin pikkusiestalle hostellin lunkeihin hammokkeihin. Naamariin heiteltiin kaljaa ja daijuihin pikkusiestaa. Nukkuminen alkoi luonnollisesti nälättää ja paikallisten leirinuotiotarinat maukkaista heppaburgereista sai triomme suunnistamaan paikalliseen itäkeskukseen niiden perässä. Perusturreukotus bussissa (Mut ei me tiedetty että liput pitää ostaa kiskalta) johti ilmaiseen kyytiin megalomaaniseen ostoshelvettiin, josta ihahaahampurialaisia ei kuitenkaan löytynyt. Meksikon murkinat maaruun kummmiskin saatiin joten ihan tyhjänpäiväinen ei reissu ollut. Takaisin tullessa saatiin jo bussikortitkin ja napattiin bussi numero 2. Ei onnistuttu jäämään kotipyssällä, vaan huristeltiin oikopäätä linnalle johtavalle funicularille asti. Talsiessamme takaisin hotlalle päin törmättiin artsin tuttuihin Markkuun ja Suskiin, jotka olivatkin oivallista kaljanjuopottelu- ja jalkapallonsilmäilyseuraa. Pois lähtiessä meinattiin joutua kolmen seksuaalipredatorin uhriksi, mutta onneksi pirkot kääntyivät sitten pois meitä seuramasta.



Imuroitiin hostellissa muutama hiiva ja paineltiin sitten Orto-nimistä baaria ihmettelemään. Kapakki oli varsin toimivan tuntuinen rokkiluola, mutta valitettavan tyhjä. Uneliaitten tuopposten jälkeen suksittiin ytimeen jokivarsien vilinää ihmettelemään. Miedot mojitot myöhemmin olikin taas aika palailla pahnan pohjille pöhisemään.