Day 16: Dubrovnik-Korčula

Iltasella oli majatalomme emäntä avannut kaikki ikkunat, joten kämpässämme oli reippaat kolmekymmentä astetta sisällä nukkumaan tullessamme. Parin tunnin hikoilun, pyörimisen ja liikenteen melun kuuntelun jälkeen olikin pakko laittaa ikkunat säppiin, avata oman kämpän ovi ja käynnistellä ilmastointi käytävässä. Aamulla tästä syntyi polemiikki kun majoitusemäntä rupesi kätisemään. Tähdepitsa-aamiaisen jälkeen pakattiin rensselit ja paineltiin hitoille koko mestasta. Pekka jäi vielä rouvia viihdyttämään, koska meinasi lentää tänään kotiinsa. Me muut otettiin ison maailman tyyliin oikein taksi. Kymmenen minuutin matkalla dösäasemalle taksisuhari nautti vain kolme savuketta ja veloitti sitten 71 kunaa kyydistä.

Kutupulkkia armadan tarpeiksi

Heivattiin laukut luggageroomiin ja ryhdyttiin venttailemaan Zaza Gaboria, jonka oli määrä saapua minä hetkenä hyvänsä. Pikapuoliin neiti saapuikin ja päästiin kahvittelemaan läheiseen kahvilaan oikein tosissaan. Tapettiin aikaa, heitettiin jerryä ja kipaistiin kaupassa ostelemaassa niitä näitä. Lopulta saatiin laukut bussiin ja päästiin jenkkiseurassa tien päälle kohti Kortsulaa. Mahatavat maisemat jäivät itseltä lähes näkemättä, koska tuli nukuttua suurin osa matkasta. Taukopaikan kohokohta oli kun Lala heitti lipat. Hehheh. Bussin kurvatessa lauttaan kohti kortsulaa päästiin laivan kannelle käpöttelemään ja nauttimaan kylmät kepponat, päivän ensimmäiset.

Lollero

Kortsulassa napattiin yhdeltä domatia-äijältä kämppä vanhasta kaupungista. Mesta osoittautui suhteellisen oivaksi paikaksi lepuuttaa väsyneitä luita, vaikkakaan viileäksi ei tätäkään mestaa saa. Korkealla kattojen yllä oleva kattoterassi ja kaksi vessaa antavat kuitenkin melko paljon anteeksi. Käväistiin kaupassa ja napattiin terdellä huurteiset keppanat. Paineltiiin vielä uimasille erittäin mukavan lämpöiseen veteen ja merivesihuuhtelun jälkeen safkattiin keskinkertaisessa turreraflassa linnakkeen vallin päällä. Oma annokseni, pihviä parmesaanilla ja ihanan tuoreella rucolalla oli kylläkin erinomainen, mutta muut kärsivät annostensa huonoudesta. Artsin riisi ja liha oli kylmää, Saaran ja Lalan mustekalat kumista tehtyjä puruleluja ja viinikin oli kehnonlaista. Käppäiltiin vielä hetkinen tunnelmallisilla kujilla ja nautiskeltiin cocktailit mukavassa terassibaarissa katsellen länsinaapurien humaltumista. Meistä ei maaotteluhenkeä enää pitkän päivän jälkeen löytynyt, joten kiipesimme omalle kattoterdellemme upeita maisemia ihmettelemään ja vikoja kaltsuja imailemaan. Tuuletin päälle ja nukkumaan.